keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Mitä The Bachelor opetti meille

Sen Oikean voi oppia tuntemaan ja tunnistamaan vain mitä romanttisimmilla ja ylitseampuvimmilla treffeillä. Hevosilla ratsastaminen auringonlaskuun ja piknik retken lopussa kuulostaa tietysti ihanalta. Omakotitalon kokoinen pehmonalle odottamassa ovella. Poreamme helikopterista vaijerilla roikkuen ja viiniä lasissa samalla kun joku soittaa vierellä viulua - mitä muuta nainen voi toivoa!

Treffeillä ei puhuta niistä Kolmesta Kielletystä: politiikasta, uskonnosta eikä eksistä. Kun deittailua on jatkettu muutama viikko, saa jenkkiformaattien mukaan avautua oikein syvällisesti. Pahin avautuminen on tietysti: "Olen ollut jo naimisissa kerran." Apua, nyt synkkaa syvemmällä tasolla! Nyt on deep connection, nyt tuntuu kipinä. Pidän sinusta kaikkine vikoinesi. Mitään tekemistä ei tietenkään ole sillä että nainen on pirun vetävännäköinen.

Sitä liip of feittiä otetaan poikamiesohjelmassa sarjan alusta alkaen. Sarjaan lähtö on liip of feitti, kuumille treffeille lähtö on liip of feitti ja se viimeinen valinta. Se on kuin aurinko ei enää koskaan nousisi, jos valitset väärin. Uskonloikka! Niin sitä vaan loikkaillaan naisesta toiseen niin urheana. Treffit ovat tosi-tv:ssä siitä jänniä, että niissä on poikamiehellä tai poikamiestytöllä on aina jokin missio: "Haluan nähdä, miten hän käyttäytyy uusissa tilanteissa / miten hän sopeutuisi extremeen elämäntyyliini / onko hän kilpailuhenkinen..." Köysiradassa roikkuminen voi saada jonkun paniikkikohtauksen partaalle, mutta miettiikö poikamies silloin että hei, tämähän on väärä muija minulle kun sitä ei huvita roikkua köysien varassa paniikkiripuli housuissa. Tai jos nainen on introvertti ja varautunut uusissa tilanteissa, niin eikö se sitten kelpaa. Valmius sitoutumiseen ja lasten hankkimiseen riittää sarjassa siihen, että voi sanoa kahdella ihmisellä olevan paljon yhteistä. Ja jos nainen on tosi hauska, niin mies muka huolestuu että osaakohan kyseinen neito olla vakava ollenkaan. Niin missä todellisuudessa?

Niityllä auringon laskiessa on tietysti helppo katsella toista ruusuisten lasien läpi. Mun mielestä kotimaisessa onkin siis enemmän potkua, kun esimerkiksi Maajussille morsian -ohjelmassa syödään yhdessä tehtyjä voileipiä omalla kotisohvalla. Siinähän pystyy juttelemaan, katsomaan toisen sisustusmakua samalla ja tarkkailemaan, kuinka kontrolloiva toinen on kaukosäätimen suhteen. Olennaisia juttuja.


On kamalaa katsoa telkkarista, kun Bachelorissa miehiltä penätään heidän syviä tuntemuksiaan joka käänteessä. Minun havaintoni on, että joko mies on hulluna tai ei ole. Sitten telkkarissa meitä huijataan niiden komistusten kautta, että miehet muka ajattelisivat yhtäkkiä monimutkaisesti. Tai että he osaisivat puhua itse niin kuin parhaat mieskirjailijat. EIVÄT OSAA, huudan televisiolle. Eikä se haittaa.

Sitten on pari repliikkiä, joita kuulee usein Sinkkulaivassa, Bachelorissa ja muualla:

"Tunnen että minulla on syvempi yhteys Ninaan, mutta kipinää on ehdottomasti myös Marian kanssa." En edes kehtaa sanoa mitä mies haluaa tehdä Marian kanssa, mutta Ninaa hän ilmeisesti haluaisi katsoa myös silmiin.

"Haluan että mies pitää itsestään huolta." Ei kai kukaan mies mene siihen halpaan, että naiselle riittäisi heidän viikoittaiset pedikyyrinsä ja päivittäinen peseytyminen. Ehei, nainen haluaa yleensä että näytät timmiltä.

"Hänen pitää saada minut nauramaan". Riittänee siis, että älä itketä sitä. Tytöt nyt kikattavat melko pienestä. Kunhan kikatatte samoille asioille.

Ei kommentteja: