torstai 19. huhtikuuta 2018

ROAD TRIP SKOTLANNIN YLÄMAILLE

No niin, pahoitteluni että olette henkeänne pidätellen joutuneet odottamaan seuraavia postauksia! Englannissa on nyt virallisesti kesä jos multa kysytään, joten uutta puhtia riittää vähän joka saralla. Palataan vielä hetkeksi kuitenkin highland-tunnelmiin. :)

Odotimme kaikki enemmän ylämaareissua kuin kaupungilla kiertelyä, vaikka molemmat saivat minut huokailemaan ja haaveilemaan talosta niillä seuduilla. Moni asia meni pieleen, mutta jotenkin kukaan ei antanut niiden haitata sen enempää. Invernessin ravintolaruoka oli pojille pettymys ja ne laskuttivat väärin. Parkkipaikkaa oli lähes mahdotonta löytää ylämaan kylissä ja kaupungeissa. Vessoja oli yllättävän hyvin mutta moni niistä oli lukossa siihen aikaan, kun luonto olisi kutsunut. Hame ja valkoiset tennarit eivät ole paras vaihtoehto ylämaille, mutta tuskin tekisin juuri mitään toisin tulevaisuudessa. Ottaisin kyllä useamman paidan, sillä nyt olin kyllä pakannut liiankin kevyesti ja viimeisenä päivänä oli suihkuista huolimatta kämäinen olo. Tankkauksen maksaminen oli "yllättäen" taas vaikeaa teknisten ongelmien vuoksi, kännykän netti ei suostunut toimimaan keskellä korpea eli oli vaikeaa googlettaa edes seuraavaa lähintä ruokapaikkaa, emmekä olleet tehneet tarpeeksi etukäteisvalmisteluja. Jos minulta kysytään - ja miehet ovat varmaan samaa mieltä - hyvin toimineesta GPS:stä huolimatta en lähtisi enää ilman paperikarttaa. Latureita, vettä ja pikkuruokaa löytyi, mutta mitä jos konenavigointi todellakin pettää keskellä ei-mitään? Muutenkin on kivempi seurata reittiä paperilta eikä kuluttaa kännykän akkua, jos ei satu ajamaan itse ja edessä on kuusi tuntia tien päällä.


En muista tämän linnan nimeä, mutta se oli heti alkumatkalla ja muistutti jotain kallista päihdekuntoutusklinikkaa.

Valitusvirren jälkeen on kiva jatkaa positiivisilla asioilla. Lähdimme aamuseitsemän jälkeen ajamaan ensin Edinburghista ulos. Se ei ollut ihan niin helppoa mitä voisi ajatella, mutta kun siitä oli selvitty, lähdimme kohti suurta kansallispuistoa Skotlannin keskiosaan. Muun muassa sir David Attenborough oli suositellut alhaalla kuvissa näkyvää järveä (en nyt valitettavasti muista enkä löydä nimeä) yhtenä maailman parhaana piknikpaikkana. Attenborough'n kannattaisi tässä tapauksessa vierailla Suomessa, sillä paikka oli kyllä kaunis mutta myös muistutti meitä kaikkia Suomen maisemista. :) Okei, nuo vuoret ympärillä eivät ehkä ole niin yleisiä kotipuolessa...




Lähdimme kohti Invernessiä, ja tässä(kin) kohdassa ymmärsin oman lusmuiluni reittisuunnittelussa. En ollut tarkkaan katsonut, mihin Invernessissä kannattaa mennä, jos haluaa nähdä Outlanderin kuvauspaikkoja (sarja on kieltämättä ruokkinut Skotlanti-innostustani entisestään). Homma oli unohtunut kokonaan! Päätimme kuitenkin käydä siellä syömässä, ja kaupunki oli oikein söpö jokirantoineen - Salo, niin kuin Mikke paikkaa kuvasi. Saimme syötyä, ja sitten seuraavaa linnaa kohti.







Alkoi melkoinen vau-rumba, kun ajoimme vuorien keskellä. Lumihuippuja, lampaita ja peuroja joka puolella. Aurinko paistoi, ja joku avasi viskipullon takapenkillä. Musiikkina meillä soi viikinkimusiikki, soundtrackit, kaikenlainen folk, Ben Miller Band ja muu tunnelmaan sopiva. Enpä olisi paremmin osannut musiikkeja valita, mutta onneksi valitsinkin puolet niistä! Meillä oli vain kaksi kuskia, koska jotenkin itseäni pelotti tarttua rattiin sen kaiken alkusäädön jälkeen ja Meetvurstimies oli aatelinen, joka "ei vain tykkää ajamisesta". Pysähdyimme tarpeeksi usein ihastelemaan ympäristöä ja jaloittelemaan, ja alkuillasta löysimme tiemme Loch Nessin rannalle Urquhartin linnanraunioille. Loch Nessin rannalla on pari muutakin linnaa, eli sinne vain valitsemaan mieleinen spotti. Tuokin oli Outlanderista tuttu paikka, mutta en taaskaan saanut mieleeni ukkeleiden selityksistä huolimatta, että mikä juonenkäänne siellä oli tapahtunut.









Seuraava etappi oli Eilean Donan Castle, joka oli mielettömän hieno ja myös minun Mackenzie-klaanini kotilinna (tästä lisää myöhemmin). Harvemmin sitä noin majesteetillisissa maisemissa pääsee puskapissalle, vielä auringonlasku ja kaikki. Linnan pihalla oli hädin tuskin enää muita, mikä sopi meikäläiselle mutta erityisesti seurueen miehille. Linnaan ei enää päässyt sisälle, mutta se oli sen verran pieni, että meille riitti mainiosti sen ympärillä kiertelykin.








Tämän jälkeen ajettiin vihdoinkin Isle of Skyelle päämääränä vain Cowshed, jossa yöpyisimme. Maisemat vain paranivat, ainakin omasta mielestäni. Tätä sanotaan siksi maagiseksi osaksi Skotlantia, jossa kannattaa viettää useampi päivä jos sinne päin lähtee. Niinpä me olimme siellä vain puoli päivää. Saavuimme juuri pimeänkorvalla mäelle, jonne oli todella hermostuttavaa mennä auton kyydissä pientä "katua" pitkin. Kaikki alkoivat olla väsyneitä ja varsinkin omat juttuni alkoivat muistuttaa tiettyä idiotismin haaraa. Ihanaa, kohta pääsisi sänkyyn ja lämpimään! Menimme respaan, pojat höpöttivät jotain asiakaspalvelijan kanssa ja aika äkkiä kuulin sanat: "Oh no, we were expecting you yesterday! Didn't you get our text message? We always get worried if someone doesn't show up, you know." Kyseinen tekstari oli tullut edellisenä iltana, jossa oli ohje myöhään saapumisesta ja avaimen paikasta, jos respa on ehtinyt mennä kiinni. Olimme olettaneet, että se koski tätä iltaa. Olimme varanneet majoituksen väärälle päivälle - päivän liian aikaisin. Tämä oli melkoisen kuumottavaa kuulla paikassa, jossa näytti olevan muutama talo ja laivoja satamassa, ja joka pimeän tullen ei näyttänyt kovin houkuttelevalta lähteä kyselemään yöpaikkaa. Oli sanomattakin selvää, että Cowshed oli täynnä pääsiäisen takia, mutta porukkamme kuumakallena en ehtinyt edes pärähtää asiasta muille vaan pelkästään pääni ehti punehtua. Nainen hoiti asian superhyvin: soitti viereiseen bed & breakfastiin rannan tuntumassa, selitti puhelimessa tilanteemme ja meille oli sattumoisin juuri kaksi makkaria siellä vapaana. Otimme sen mukisematta, sillä hintakaan ei ollut paha. Ja saisimme hintaan kuuluvan aamupalan! Tajusimme nimittäin tässä vaiheessa, että ei meillä ollut ruokaakaan enää paljon jäljellä.

Onneksi saimme tarkat ajo-ohjeet muutaman sadan metrin päähän, sillä en olisi ikinä arvannut, että kyseinen asumus on virallinen majatalo. Pieni kyltti ihan talon edessä paljasti, ja valot ikkunoissa... Eihän meillä ollut käteistä mukana ja voitte kuvitella, että mitään maksupäätteitä ei tuollaisesta paikasta löydy. Ystävällinen rouva kertoi, että tätä sattuu ja voimme hakea aamulla lähimmästä automaatista rahat. Pääsimme lämpimään(!) kämppään, omiin kodikkaisiin huoneisiimme ja kaikki oli vimpan päälle kuin hotelliin olisi saapunut. Sovimme aamiaisen noin puoli kasiksi, ja pidimme pienen viskinmaistelukokouksen illan päätteeksi. Uni tuli aika salamana.

Jatketaan tästä ensi kerralla!


sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

HERRASSEURASSA EDINBURGHIIN








Pääsiäisloma kestää yliopistossani siis neljä viikkoa. Siihen mahtui kätevästi Meetvurstimiehen vierailu Southamptonissa, ja jo parin päivän jälkeen lensimme täältä Edinburghiin ja tapasimme siellä hänen veljensä ja ystävämme. Kolme ukkelia ja minä reissussa saattaa kuulostaa yllättävältä ratkaisulta, sillä emme saaneet poikaystävän kanssa niin paljon kehdenkeskeistä aikaa. Matka oli silti kerrassaan onnistunut! Rahaa paloi liikaa, ja sattuipa ylämailla pieni vahinko majoituksenkin kanssa: meinasimme oikeastaan jäädä taivasalle tai autoon nukkumaan koko päivän ajon jälkeen. Mutta aloitetaan Edinburghista, jossa vietimme kaiken kaikkiaan kolme päivää.

Airbnb-asunto (kuvissa yllä) oli hintalaatusuhteeltaan todella hyvä, ja halusin nimenomaan säästää asumiskuluissa ja antaa muuten palaa. Olin sanonut ukkeleille, että ei sitten mitään pröystäilevää. Päädyimme kuitenkin asustamaan Edinburgh Castlen alapuolelle toiselle puolen katua. Aika hullua, jos multa kysytään, mutta hinta oli oikeasti jotain 20 puntaa yöltä per henkilö. Lämmitys ei tosin toiminut parina ensimmäisenä päivänä, joten täysiä pisteitä kämppä ei meiltä saa. Voisin yöpyä siellä silti uudestaan. En vain ymmärrä, miten brittien lämmitys ei toimi vielä 2010-luvullakaan. Paljon on toki kiinni ikkunoista: ikkunat olisivat voineet olla melkein olematta, niin paljon ne päästivät sekä kylmää että ääntä sisälle.

Ensimmäinen ilta sujui irkkupubissa, meksikolaisessa ravintolassa ja lopuksi sentään ihan periskottilaisessa baarissa. Kahdessa sellaisessa. Livemusaakin oli toisessa tarjolla (symppis Graeme E. Pearson), mitä itse halusin ehdottomasti kuulla. Olimme tosin liian väsyneitä kuunnellaksemme keikkaa kokonaan. Olimme ostaneet Sainsbury'sta brittiläisen aamiaisen tarpeet ja myös evästä ylämaaretkellemme, eli nälästä emme kärsineet missään vaiheessa.


Kannatti ottaa se kuva aamupalapöydästä ennen kuin siinä oli oikeasti ruokaa.










Tiistai sujui Royal Milella kävellessä. "Edinburgh-noobi" Mikke lähti kiertämään linnaa, kun me muut valuimme pikkuhiljaa katua pitkin kirjastoon ja kirkkoon. Kävimme Holyrood Palacessa,  joka toimii kuningattaren jonkinlaisena kesäasuntona ja virantoimituspaikkana. Oli upea, mutta kuvia ei saanut ottaa! Monessa paikassa oli kuvauskielto ymmärrettävistä syistä, mutta se myös rauhoitti katselemaan ja kuuntelemaan tarkemmin kuulokkeista tulevaa opastusta.

Kokoonnuimme kaikki yhteen viereisessä Queen's Galleryssa, joka ei saanut haukkomaan henkeä samalla tavalla kuin Holyrood Palace. Mulle olisi riittänyt suullinen tieto, että britit saivat aikoinaan huikeita lahjoja intialaisilta pohatoilta, mutta kyllähän tuolla käyminen lisäsi omaa historiantietämystäni, jolla ei tosiaan voi kehuskella. Lounaaksi vedimme Oinkissa possuleivät kitusiimme. Etsimme fudgekaupan ja ostimme kymmenen erimakuista pötköä matkaevääksi ylämaille. Fudge House on vain yksi monista kaupungin fudgekaupoista, ja pötköt kyllä suorastaan sulivat suussa.








Löysimme myös kuvankauniin teehuoneen pääkadulta, mutta se oli aivan täynnä ja ihmiset jonottivat sinne. Niinpä kävelimme eteenpäin, seurasin ukkeleita Royal Milen hämärälle sivukujalle ja löysimme sattumalta vanhanaikaisen, vähän kellarimaisen kuppilan. Ulkoa päin ei ikinä olisi uskonut, paljonko porukkaa sinne mahtuu! Sää oli kolea, joten kuppi kuumaa ja sisätilat ylipäätään houkuttelivat. Kokolattiamattoa pitkin laahustaen menimme perimmäiseen nurkkaan, ja saimme pannun, skonsseja ja muuta hyvää pöytään. Paikan emäntä kyseli mistä olemme, ja joku mies autteli häntä "salin puolella". Se oli vähän huvittavaa, sillä mikään ruuhka paikassa ei ollut, ja olisimme voineet itsekin viedä kupit takaisin tiskille. Skonssit olivat hyviä, mutta eivät niin hyviä kuin Leeds Castlen kahvilassa. Tee maistui ihanalta, vaikken mikään asiantuntija olekaan! Ja mulle saa ostaa teepannun synttärilahjaksi...







Tottakai myös Harry Potter -kauppa oli pakollinen visiitti, kun siitä satuimme menemään ohi. En muista kaupan virallista nimeä, mutta siellä oli myös paljon Star Wars- ja Game of Thrones -aiheista tavaraa. Ottaen huomioon, että emme tälläkään kertaa poistuneet vanhastakaupungista (ainakaan kovin kauas), uutta tekemistä riitti kevyesti. Tällä kertaa sain viettää enemmän aikaa myös joulukaupassa. Kävimme kierroksemme päätteeksi vielä kirurgimuseossa, jossa oli ihan oikeita ihmisten elimiä esillä. Oli vähän rankempaa huumoria iltapäiväteen jälkeen, mutta itse halusin nähdä jopa suolileikkauksia ruudulta, kun niitä sai omaan tahtiin katsella!


Olin ostanut jo Southamptonista kylpypommeja matkalle mukaan. Minulle oli luvattu amme asunnossamme, mutta kun tiistaina yritimme täyttää sitä, tulppa ei suostunut pysymään alhaalla. Ei menty sitten kylpyyn, huoh. Täällä palelee sisällä sen verran, että sitä kuumaa puolen tunnin kylpyä ihan oikeasti kaipaa usein sekä asuntolassa että varsinkin Skotlannissa. Siksi amme oli suuri pettymys, mutta ehdimmepä sen sijaan illalla syömään Burgers & Beers -nimisessä rouheassa ravintolassa, jota suosittelen lämpimästi kaikille isonälkäisille.

Edinburghissa on onnistuttu mielestäni hyvin säilyttämään vanha ja silti myös tuomaan moderneja juttuja sinne sekaan. Skotlannin historia ja arkkitehtuuri viehättävät ainakin mua eniten (ja alan ilmeisesti kuulostaa neljäkymppiseltä. Great.) Ja se aksentti! Parissakin asiakaspalvelutilanteessa jäin kuuntelemaan myyjän puhetta ja hymyilemään idioottimaisesti, sillä skottilaisten puhe on kyllä kauneinta kieltä koko Britanniassa. Meiltä jäi vieläkin paljon tekemättä Edinburghissa: ennen matkaa teettämässäni gallupissa olin ainoa, joka äänesti esimerkiksi alpakoiden kävelyttämistä. ALPAKOIDEN. Sitä pystyy tekemään kaupungin ulkopuolella hintaan 20 puntaa / hlö. Ymmärsin kyllä hyvin, ettei muu matkaseurue halunnut käyttää aikaansa eläinten paijaamiseen. Viskimaistelu jäi taas tekemättä, vaikka niitä paikkoja netissä runsaasti listattiinkin. Kävimme kuitenkin hyväksi toteamassamme viskiliikkeessä, ja järjestimme seuraavina päivinä ihan omia maisteluitamme sekä auton takapenkillä että viimeisenä iltana.

Ylämaista tulee postaus valitettavasti noin viikon päästä, sillä lähden matkalle, eikä aikaa tekstien loppuun kasaamiselle välttämättä ole. Ottakaamme siis rennosti. :)