torstai 19. huhtikuuta 2018

ROAD TRIP SKOTLANNIN YLÄMAILLE

No niin, pahoitteluni että olette henkeänne pidätellen joutuneet odottamaan seuraavia postauksia! Englannissa on nyt virallisesti kesä jos multa kysytään, joten uutta puhtia riittää vähän joka saralla. Palataan vielä hetkeksi kuitenkin highland-tunnelmiin. :)

Odotimme kaikki enemmän ylämaareissua kuin kaupungilla kiertelyä, vaikka molemmat saivat minut huokailemaan ja haaveilemaan talosta niillä seuduilla. Moni asia meni pieleen, mutta jotenkin kukaan ei antanut niiden haitata sen enempää. Invernessin ravintolaruoka oli pojille pettymys ja ne laskuttivat väärin. Parkkipaikkaa oli lähes mahdotonta löytää ylämaan kylissä ja kaupungeissa. Vessoja oli yllättävän hyvin mutta moni niistä oli lukossa siihen aikaan, kun luonto olisi kutsunut. Hame ja valkoiset tennarit eivät ole paras vaihtoehto ylämaille, mutta tuskin tekisin juuri mitään toisin tulevaisuudessa. Ottaisin kyllä useamman paidan, sillä nyt olin kyllä pakannut liiankin kevyesti ja viimeisenä päivänä oli suihkuista huolimatta kämäinen olo. Tankkauksen maksaminen oli "yllättäen" taas vaikeaa teknisten ongelmien vuoksi, kännykän netti ei suostunut toimimaan keskellä korpea eli oli vaikeaa googlettaa edes seuraavaa lähintä ruokapaikkaa, emmekä olleet tehneet tarpeeksi etukäteisvalmisteluja. Jos minulta kysytään - ja miehet ovat varmaan samaa mieltä - hyvin toimineesta GPS:stä huolimatta en lähtisi enää ilman paperikarttaa. Latureita, vettä ja pikkuruokaa löytyi, mutta mitä jos konenavigointi todellakin pettää keskellä ei-mitään? Muutenkin on kivempi seurata reittiä paperilta eikä kuluttaa kännykän akkua, jos ei satu ajamaan itse ja edessä on kuusi tuntia tien päällä.


En muista tämän linnan nimeä, mutta se oli heti alkumatkalla ja muistutti jotain kallista päihdekuntoutusklinikkaa.

Valitusvirren jälkeen on kiva jatkaa positiivisilla asioilla. Lähdimme aamuseitsemän jälkeen ajamaan ensin Edinburghista ulos. Se ei ollut ihan niin helppoa mitä voisi ajatella, mutta kun siitä oli selvitty, lähdimme kohti suurta kansallispuistoa Skotlannin keskiosaan. Muun muassa sir David Attenborough oli suositellut alhaalla kuvissa näkyvää järveä (en nyt valitettavasti muista enkä löydä nimeä) yhtenä maailman parhaana piknikpaikkana. Attenborough'n kannattaisi tässä tapauksessa vierailla Suomessa, sillä paikka oli kyllä kaunis mutta myös muistutti meitä kaikkia Suomen maisemista. :) Okei, nuo vuoret ympärillä eivät ehkä ole niin yleisiä kotipuolessa...




Lähdimme kohti Invernessiä, ja tässä(kin) kohdassa ymmärsin oman lusmuiluni reittisuunnittelussa. En ollut tarkkaan katsonut, mihin Invernessissä kannattaa mennä, jos haluaa nähdä Outlanderin kuvauspaikkoja (sarja on kieltämättä ruokkinut Skotlanti-innostustani entisestään). Homma oli unohtunut kokonaan! Päätimme kuitenkin käydä siellä syömässä, ja kaupunki oli oikein söpö jokirantoineen - Salo, niin kuin Mikke paikkaa kuvasi. Saimme syötyä, ja sitten seuraavaa linnaa kohti.







Alkoi melkoinen vau-rumba, kun ajoimme vuorien keskellä. Lumihuippuja, lampaita ja peuroja joka puolella. Aurinko paistoi, ja joku avasi viskipullon takapenkillä. Musiikkina meillä soi viikinkimusiikki, soundtrackit, kaikenlainen folk, Ben Miller Band ja muu tunnelmaan sopiva. Enpä olisi paremmin osannut musiikkeja valita, mutta onneksi valitsinkin puolet niistä! Meillä oli vain kaksi kuskia, koska jotenkin itseäni pelotti tarttua rattiin sen kaiken alkusäädön jälkeen ja Meetvurstimies oli aatelinen, joka "ei vain tykkää ajamisesta". Pysähdyimme tarpeeksi usein ihastelemaan ympäristöä ja jaloittelemaan, ja alkuillasta löysimme tiemme Loch Nessin rannalle Urquhartin linnanraunioille. Loch Nessin rannalla on pari muutakin linnaa, eli sinne vain valitsemaan mieleinen spotti. Tuokin oli Outlanderista tuttu paikka, mutta en taaskaan saanut mieleeni ukkeleiden selityksistä huolimatta, että mikä juonenkäänne siellä oli tapahtunut.









Seuraava etappi oli Eilean Donan Castle, joka oli mielettömän hieno ja myös minun Mackenzie-klaanini kotilinna (tästä lisää myöhemmin). Harvemmin sitä noin majesteetillisissa maisemissa pääsee puskapissalle, vielä auringonlasku ja kaikki. Linnan pihalla oli hädin tuskin enää muita, mikä sopi meikäläiselle mutta erityisesti seurueen miehille. Linnaan ei enää päässyt sisälle, mutta se oli sen verran pieni, että meille riitti mainiosti sen ympärillä kiertelykin.








Tämän jälkeen ajettiin vihdoinkin Isle of Skyelle päämääränä vain Cowshed, jossa yöpyisimme. Maisemat vain paranivat, ainakin omasta mielestäni. Tätä sanotaan siksi maagiseksi osaksi Skotlantia, jossa kannattaa viettää useampi päivä jos sinne päin lähtee. Niinpä me olimme siellä vain puoli päivää. Saavuimme juuri pimeänkorvalla mäelle, jonne oli todella hermostuttavaa mennä auton kyydissä pientä "katua" pitkin. Kaikki alkoivat olla väsyneitä ja varsinkin omat juttuni alkoivat muistuttaa tiettyä idiotismin haaraa. Ihanaa, kohta pääsisi sänkyyn ja lämpimään! Menimme respaan, pojat höpöttivät jotain asiakaspalvelijan kanssa ja aika äkkiä kuulin sanat: "Oh no, we were expecting you yesterday! Didn't you get our text message? We always get worried if someone doesn't show up, you know." Kyseinen tekstari oli tullut edellisenä iltana, jossa oli ohje myöhään saapumisesta ja avaimen paikasta, jos respa on ehtinyt mennä kiinni. Olimme olettaneet, että se koski tätä iltaa. Olimme varanneet majoituksen väärälle päivälle - päivän liian aikaisin. Tämä oli melkoisen kuumottavaa kuulla paikassa, jossa näytti olevan muutama talo ja laivoja satamassa, ja joka pimeän tullen ei näyttänyt kovin houkuttelevalta lähteä kyselemään yöpaikkaa. Oli sanomattakin selvää, että Cowshed oli täynnä pääsiäisen takia, mutta porukkamme kuumakallena en ehtinyt edes pärähtää asiasta muille vaan pelkästään pääni ehti punehtua. Nainen hoiti asian superhyvin: soitti viereiseen bed & breakfastiin rannan tuntumassa, selitti puhelimessa tilanteemme ja meille oli sattumoisin juuri kaksi makkaria siellä vapaana. Otimme sen mukisematta, sillä hintakaan ei ollut paha. Ja saisimme hintaan kuuluvan aamupalan! Tajusimme nimittäin tässä vaiheessa, että ei meillä ollut ruokaakaan enää paljon jäljellä.

Onneksi saimme tarkat ajo-ohjeet muutaman sadan metrin päähän, sillä en olisi ikinä arvannut, että kyseinen asumus on virallinen majatalo. Pieni kyltti ihan talon edessä paljasti, ja valot ikkunoissa... Eihän meillä ollut käteistä mukana ja voitte kuvitella, että mitään maksupäätteitä ei tuollaisesta paikasta löydy. Ystävällinen rouva kertoi, että tätä sattuu ja voimme hakea aamulla lähimmästä automaatista rahat. Pääsimme lämpimään(!) kämppään, omiin kodikkaisiin huoneisiimme ja kaikki oli vimpan päälle kuin hotelliin olisi saapunut. Sovimme aamiaisen noin puoli kasiksi, ja pidimme pienen viskinmaistelukokouksen illan päätteeksi. Uni tuli aika salamana.

Jatketaan tästä ensi kerralla!


Ei kommentteja: