sunnuntai 21. elokuuta 2016

Game of Thrones oikeassa elämässä

Katsoin tuossa Game of Thronesin (miten niin myöhässä), ja ymmärtääkseni yksi viehätys siinä on tapahtumien raakuus. Mies esimerkiksi uhataan teloittaa, jos linnoituksen miehet eivät antaudu. Koen itse tällaiset fantasialeikit kovin brutaaleina, sillä nyky-yhteiskunnan säännöt eivät pätisi ihan tuolla tavalla. 

 Tässä kohdassa on pakko kertoa työstäni, jossa puran lääkäreiden saneluja eli kirjoitan heidän puheensa auki ja talletan järjestelmään. Se on oikeastaan todella avartavaa, kun näkee (tai siis kuulee kuulokkeista), miten koko suuri koneisto toimii. Homma on hyvin organisoitua, lomakkeita on enemmän kuin potilaita, ja kenellekään tuskin tulee yllätyksenä, että kiire on jatkuvaa. Tutut kaavamaiset lauseet saneluista soivat päässäni usein kotiin tultuanikin, joten pakkohan tästä oli tehdä postaus!

 Tosielämässä sarjan teloittaja haluttaisiin ensinnäkin viedä oireilunsa vuoksi työterveysneuvotteluun, jossa hänen kanssaan keskustelisivat linnoituksen kuningas, teloitettava ja joku poppamies ja reikihoitaja. Poppamieheltä otettaisiin lausunto - oikeastaan lausuntoja otettaisiin kaikilta. Niistä riippuen teloittajan tulevaisuus olisi joko vankityrmissä siivoten psykopaatiksi todettuna, tai sitten hän saisi sairauslomaa tai joutuisi työkokeiluun jonkun armeijaan. Erityisesti Theon saisi lähetteen psykiatriseen hoitoon saman tien: "Mieheltä leikattu väkivaltaisessa väliintulossa penis irti, vastaanotolla tyhjä katse ja puhuu vähän. Kokee tapahtuneen vaikuttavan huomattavasti sukupuolielämäänsä." Theon saisi ostaa myös kasan reseptilääkkeitä, koska niitä määrätään tosielämässä ikävä kyllä paljon ja ihan kaikkeen.

 Hodor olisi työhöntulotarkastuksen jälkeen ehdottomasti lähetetty psykiatriselle osastolle: "potilas ei saa sanotuksi muuta kuin (oletettavasti) oman nimensä, hyvin levoton ja ahdistuneen oloinen mutta yhteistyöhaluinen."


Lean-ohjelmaa eli kaiken toiminnan tehostamista suosittelisin armeijojen välisiin neuvotteluihin, etteivät ne kestäisi koko päivää. Myös Sansan työnkuvaa voisi tarkentaa, koska tuollainen työpisteeltä toiselle hyppiminen ei tehosta minkään osaston toimintaa. TYKY-toimintaa eli työkyvyn parantamista tulisi myös huomioida enemmän, joten sotajoukoille tarjottaisiin työhöntulotarkastukset, "keuhkoista ja sydämestä auskultoiden ei poikkeavaa, potilas vähäpuheinen ja juro" sekä kuntoremonttikursseja. Pakettiin kuuluisivat myös ergonomiaharjoitteet fysioterapeutilla miekkojen kantamiseen sekä ennen kaikkea seksivalistusta - kärsiikö kukaan sarjassa sukupuolitaudeista?! Sillä menolla luulisi löytyvän visvaa ja aidsia itse kultakin. Pikkujouluja tuolla vietetään nähtävästi sen verran, että ne jatkuvat aina kesänkin läpi: "Alkoholin käytöstä potilaan kanssa keskusteltu, sanoo ettei tällaisella pseudokeskiajalla kukaan tuoppien määrää laskeskele. Mainitsee jonkun Martin-nimisen henkilön, jonka mukaan yhteisö menettelee. Allekirjoittaneen pyytäessä selvennystä potilas huutaa, että katso ämmä joskus televisiota."

Jon Snow on johtajuudessaan kovan kuormituksen alla, ja joskus lääkärin vastaanotto saattaisi tehdä ihan hyvää: "Potilas johtaa työkseen villejä ihmisiä ja on tapettu jo kerran omiensa toimesta. Herätetty kuitenkin uudelleen henkiin (toimenpide ROSC). Mikäli tapetaan uudelleen ja herätetään taas henkiin, kehotetaan olemaan viipymättä yhteydessä poliisiin sekä päivystyspoliklinikalle. Näyttääkin jatkuvasti siltä, että olisi hieman eksyksissä." Tyrionkaan ei pääsisi lähtemään lääkäriltä puhtain paperein: "Vastaanotolla rauhallinen, lyhytkasvuinen mies, joka puhataa alkometriin 1,2 promillea. Potilas kertoo että kaikki elämässä nyt hyvin, naisten saamisessakaan ei ole ongelmaa, sillä niistä hän useimmiten maksaa. Ohjataan AA-tapaamiseen ja annetaan mukaan esitteitä."


Traumaattisia potilaita riittäisi varmasti naistenkin puolelta. Cerseillä on kokemusta miehistä ja menetyksistä: "Potilas tulee kruunu päässä osastolle ja kertoo vaikeista perhesuhteistaan. Kertomansa mukaan oma veli raiskannut noin vuosi sitten eikä ota huomioon potilasta päätöksenteossa, vaikka valtakunta on yhteinen. Gynekologisessa tutkimuksessa ei kuitenkaan poikkeavaa. Ei mikään neitsyt. Leikannut tukkansa typerän malliseksi. Sanellaan sairauslomatodistus henkisen kuormittuvuuden vuoksi, mutta uhoaa rupeavansa töihin heti kun mahdollista alkavan sodan vuoksi. Mielenterveysongelmia?"

maanantai 8. elokuuta 2016

LIVE, LOVE, LAUGH

Onkohan tässä muutakaan vaihtoehtoa? Auttaako tuo sanonta jotain, joka ei ikinä naura? Onko se muunnelma siitä kirjan nimestä Eat Pray Love? Jollain on kyllä leikannut sillä tavalla, että tuosta saisi uuden kirjan. Kirjassa joku kyllästyisi tähän oravanpyörään, jossa haalitaan paljon mietelausetauluja ja rottinkikalusteita. Sitten se kirjan päähenkilö alkaisi oikeasti elää ja rakastaa ja nauraa, tietysti jossain Intiassa.

Tekstitauluissa, -tyynyissä ja -paidoissa on se ongelma, että niitä on nykyään niin älyttömästi, että niiden sanomat eivät oikein tunnu missään. Vähän kuin kirosanat, jos niitä käyttää liikaa. Voisin kirjoittaa kaunolla tyynyyni "blii blaa blöö" ja se olisi jonkun mielestä tosi ihana sisustuksellinen elementti. Olisi kivaa tehdä esimerkiksi jonkun itselle tärkeän laulun sanoista taulu tai jokin muu. Jotain, mistä oikeasti saa energiaa


Toki jotkut elämänohjeet toimivat koristetyynyissä oikeasti joillekin, mutta sisällöttömiä vaihtoehtoja riittää . Esimerkkinä kenties pahin, johon olen törmännyt: "There are many beautiful things to be happy about." Lauseen viljelijä tarkoittaa varmasti ainakin itseään, kun se on yleensä laitettu selfien kuvatekstiksi. Sellaiset lauseet kuin "fuck me I'm famous" ovat myös hirveitä ja todella kuluneita, joskin toisenlaista kastia t-paidoissa. Näkisin niitä silti nyt mieluummin kuin valkoiselle kankaalle painettuja "be happy" -tekstejä. "Be happy" ei sano mitään kellekään keskustan ruuhkaisissa liikennevaloissa.

 Ehkä englanti on joillekin vielä niin eksoottinen kieli, että senkielinen lause auringonlaskukuvassa saa asian kuin asian kuulostamaan syvälliseltä. Tällaisia parodiakuviahan on myös netti täynnä. Minä ehdotan, että koska Suomi on täyttämässä 100 vuotta, näitä mietelauseita voisi alkaa kääntää suomeksi. Kuvitelkaa nyt, jos sohvatyynyissänne lukisi suoraan "ole onnellinen". "Pieni biletys ei ole koskaan tappanut ketään." Noistahan tulee sellainen fiilis, että tekee mieli väittää vastaan! Elä kuin huomista ei olisi. Jatka rokkaamista. Tartu hetkeen. (Sitä paitsi jo Salkkareiden Silja sanoi, että carpe diem tarkoittaa suomeksi "tartu päivään" eikä "hetkeen". Pidinkin Siljan pätevästä linjasta laukoa asiat suoraan.)

Laiskoilla ihmisillä saattaa olla jo downshiftaavia tekstejä paidoissaan: mañana mañana. Huomenna, huomenna. Hankkikaa oman olohuoneenne seinälle sisustustarroina lause: "Kun saat elämältä sitruunoita, tee niistä mehua." "Mitä ikinä teetkin, tee se sydämestäsi." Eivätkö kuulostakin hieman läpitunkevilta?

Lintsillä näin häiriintyneempiä tekstejä vaatteissa, kun esimerkiksi lapsilla luki paidoissaan "no filter" ja "run fast or run last". Joku futismamma oli varmasti laittanut tuon jälkimmäisen lapsensa päälle! Tekstipaitoja näkee kesäisin hirvittävät määrät, koska saamme nauttia lämpimästä säästä ilman takkeja. Suomenkielisiinkin teksteihin törmää, mutta ne ovat usein luokkaa "olokee hiljaa ja huutakee" ja tuotu tuliaisina Tuurin kyläkaupasta. Otsikon tekstin näin Facebookissa tatuoituna kaverini mielitietyn ihoon, ja siitä tämä kaikki lähti. Toki kukin saa kirjata iholleen elämänsä suuntaviivat niin kuin itse parhaaksi näkee. Itse laittaisin jotain tarkentavampaa.

Ja kyllä, ostin tekstitaulun ystävälleni lahjaksi. Mutta hänelle se sattui olemaan nappivalinta! Kehittelin omia kivoja quoteja/iskulauseita paitoihin tai kangaskasseihin, jotka toivottavasti saan joskus itse lahjaksi. Menee kategoriaan #MÄKEKSINNÄMÄENSINHOROT:

Elämäm koulu
Yliopisto

 Aihe vapaa

If you can't take the heat... stop eating Mexican food.

tiistai 2. elokuuta 2016

25

Tämä kesä on ollut kerrassaan miellyttävä. Kävimme Meetvurstimiehen kanssa lauantaina Linnanmäellä, joka oli myös oikein onnistunut keikka. En ymmärrä, miksen ole vuosiin käynyt huvipuistoissa. Voi sitä adrenaliinin ja naurun määrää! Olisipa se vain kestänyt kauemmin. Oli nimittäin kiire bailaamaan, mutta nyt sekin aamuyön heeboilu on hoidettu alta pois. Blogia on nyt uudistettava: on aika palailla tästä kesän verkkaisesta postaustahdista takaisin ruotuun ja parempiin kuviin. En jaksa enää itse tuota banneria, vaan kaipaan raikkaita tuulia! Tämä on tekemisen vuosi, joten sen on näyttävä myös blogissa. Olen käynyt Tukholmassa ystäväni kanssa imemässä vähän inspiraatiota ja pirtelöä (HEHE). Beyoncésta sai jonkinlaisia vaikutteita tietysti eniten. Tukholma ansaitsisi kokonaan oman kirjoituksensa, mutta toisaalta tuollaiset haluaisi jättää vain itselleen johonkin oikealle paperille eikä blogiin. Ikimuistoinen päivä se oli!

Linnanmäellä jonottaminen ei tuntunut missään Beyoncén viiden tunnin jonottamiseen verrattuna. Homma luisti oikeastaan paremmin kuin olin odottanut: vessaan ei tarvinnut jonottaa, ruoka saapui ravintolassa 15 minuutissa ja henkilökunta oli pirtsakkaa. Laitteiden lisäksi hauskaa ajanvietettä oli pikkulasten kiukuttelun seuraaminen ja se, miten vanhemmat hoitivat tilanteen. Siellä poljettiin jalkaa ja venytettiin sanoja: "Mä en haluu-uu-uu!" Koitin myös katsella kivoja asuja ihmisten päällä - itsellänihän oli Beyn tuore fanipaita ja musta minihame. Olivat kieltämättä riskivalinta tuulettomalle ja helteiselle huvipuistoalueelle, mutta onneksi pääsin välillä varjoon!


Täytin viikko sitten 25 vuotta. En ihan pysty käsittämään, että nyt pitäisi olla oikeesti aikuinen, tai että joku toinen saattaa olettaa minusta sellaista. Olenkin kenties tiedostamattani ja vähän tietoisesti tehnyt villejä valintoja tässä ikäkriisin keskellä. Päätimme muun muassa lähteä yökerho Marilyniin työkavereiden kanssa suoraan iltavuorosta. Se oli hyvä idea, kunnes hyvin erikoisen juomacocktailin jälkeen katosin tunniksi käymälän puolelle. Lyni ei ollut ylipäätään hyvä idea, mutta se oli ainoa paikka, jonne nuorin kollegamme pääsi sisään. Otimmekin siis uusintakierroksen lauantaina, ja kaikki iloliemi pysyi sisälläni.

Myös keikkajonotus lienee eräänlainen alle 30-vuotiaiden juttu. Kun olimme Tukholman Friends Arenalla vielä noin sadan ensimmäisen joukossa, niin siinä joukossa keski-ikä oli varmaankin 22 vuotta. Tunsin itseni vanhaksi myös siinä kohdassa, kun ihmiset kiljuivat paitsi sisäänpääsyä areenalle mutta myös yllättävää ukonilmaa. Kai he olivat ukkosen ennen kuulleet?

Oli se hieno wc!

 Yhteissynttärit pitäisi järjestää ystäväni kanssa, ja halpoja juhlapaikkoja saa vinkata tänne päin! Ne ovat meidän viisikymppiset, ja haluaisin pomppulinnan ihan vain siksi, että niitä saa vuokrata netistä. Budjetissamme ei taida tosin olla sellaiselle tilaa. Kaikkea saa haluta. Haluan myös unisiepparin, ja alan väsätä sellaista huomenissa. Hankin sen mieluummin kuin tekstityynyn, josta tekstiä myöskin tulossa pian! ;)