maanantai 18. heinäkuuta 2016

Hevosurheilu jumppasaleihin!

HUH! Täällä ollaan pitkästä aikaa! En olekaan nähtävästi ainoa, jonka blogi kulkee kesäisellä vauhdilla. Mulla on menoa ja melskettä riittänyt yllättävän paljon. Tämä viikonloppu tuli pitkästä aikaa vietettyä kotona, tai siis ainakin Turussa. Olin Provinssin jälkeen (Rammstein on m-i-e-l-e-t-ö-n) viikon flunssassa, mutta olin silti töissä. Voin kertoa, että koomailuksi meni. Nuhailu jatkui tälläkin viikolla, mutta olen käynyt joogassa, vihdoinkin jokirannassa ja myös mökillä! Vasta viimeviikkoisen mökkireissun jälkeen tuli sellainen todellinen kesän rentous, jota olen odottanut. Ei huolen häivää hei, vaikka tässä nyt olisi hoidettavia asioita jonossa...

Tänään päätin sitten mennä barretunnille, koska siskoni vakuutti sen olevan melko matalasykkeinen. No parin graanplieen ja taandyyn jälkeen hiki virtasikin valtoimenaan, että ei siinä kovin hiljaa taivuteltu menemään. Lähes kolmen viikon paussi hikiliikunnasta teki ehkä tavallaan terääkin, mutta viimeistään kotiin poljettuani tajusin, että tuota on kaivattu ja nyt sitä on saatava lisää. Barressa siis tehdään balettiliikkeitä tangon kanssa ja erinäisiä lihaskuntoliikkeitä vuorotellen. Yhtäkään miestä siellä ei näkynyt, mutta tunti ei ole helpoimmasta päästä! Sinne vaan sukupuolesta riippumatta, sukkahousupakkoa ei ole.

Silti sisäinen kriitikkoni nyrpisti nenäänsä tunnin alussa. Olenhan kuitenkin tanssinut balettia - vain ehkä vuoden ajan jazztanssin rinnalla, mutta silti! Tunnilla huomasi, että varmasti moni muukin on sitä tehnyt ja siksi innostuu barresta. Sen näki ainakin käsien asennoista, että menivätkö nyt ne peukalo ja keskisormi hieman yhteen ja sitä rataa. Baletista tunti ei kuitenkaan mennyt, sillä kukaan ei tullut ohjaamaan nilkkaani millilleen oikeaan suuntaan, laskenut turhan tarkasti tai hyppinyt asennosta toiseen äänettömästi. Nauratti, kun meillä kaikilla oli fitnessvaatteet ja vaapuimme sinne minne sattuma meitä vei ahtailla tangoilla. Alun musiikki sai minut tuntemaan itseni joksikin 80-luvun jumppariksi, jolle esiteltiin rytmikkäitä askelia ensimmäistä kertaa. Onneksi siskoni oli tangon toisella puolella, sillä siinä huohotetaan kiusallisen lähellä toisia! Treeni oli kuitenkin tehokas, ja pienen alkujärkytyksen jälkeen menisin myös uudestaan.

Alkavat riittää nämä erilaisista lajeista vaikutteita ottavat tunnit. Jooga on alkanut elää omaa elämäänsä fire & soul -versioina, ilma- ja saunajoogana, ja ties mitä vielä on tulossa. Minun ideaani villasukkajoogasta ei ole vielä otettu käyttöön. Barressa erityisesti pakarat ja jalat saivat kyytiä, joten ihmettelen, miksei hevosurheilustakin ole vielä otettu liikkeitä jumppaloiden ohjelmiin. Varsinkin kevytlaukka on sellainen setti, että siinä kyykkää ihan huomaamattaan hevosen selässä. Keppihevoset vain messiin tunnille ja JIIIHAA! Myös uinnista voisi ottaa eri uintityylien asentoja, joita voisi suorittaa lattialla. Perhosuinnin ponnahdukset olisivat taattua hiit-kamaa. Isäni keksi joskus työpaikan kuntosalilla spinboxingin, jossa hakataan pientä nyrkkeilysäkkiä ja poljetaan samalla kuntopyörällä. Eisiitä mitään mainstreamia ole vielä tullut...

Parasta on silti se, kun joku jaksaa kerta toisensa jälkeen ihmetellä, että tanssissahan tulee hiki/paikat kipeäksi. Kun zumbabuumi oli joskus kuumimmillaan, ihmisille tuli jotenkin yllätyksenä, että esimerkiksi kilpatanssijoiden syke tosiaan nousee ihan kiitettävästi, ja tanssimalla voi laihtua ja kohottaa kuntoaan. Tanssii tähtien kanssa -ohjelman myötä kuului jatkuvasti kommentteja, että niin se Kaikkonen vain laihtui kovasti harkoissa. Onkin kova laji se tanssi, perkele.

Tekstistä saattaa huomata, että olen todella väsynyt. Iltavuoroviikko alkakoon! Silloin jutut lähtevät käsistä, mutta ainakin saan laulaa Macarenaa täysillä ilman, että pomo kuulee. Eeee macarena!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Kesävaaterage - hoviompelija haussa

Kuvassa näkyy rätti, johon olen toistaiseksi tyytyväinen ja jota käytän silti nähtästi vain festareilla... Kuvassa olen selvinpäin ja ilmeisen kalpea.

SIIS KYLLÄ! Kirkkaankeltaisia maksihameita saa pitkän etsinnän jälkeen vain yli 200 eurolla netistä. Niitä löytyi vain muutama, eikä minun kannata maksaa opiskelijana noin paljon mistään vaatteesta.

Tämä turhautuminen sai alkunsa, kun etsin itselleni täydellis tummanvihreää neuletta/paitaa, joka olisi syksyllä kiva ja sopisi hiuksiini. Olen nyt siis päättänyt, että tämä tumma hiusväri on se mun juttu. Siihen sopisi kätevästi kaikenlaisia syviä sävyjä, kuten eräs kaveri tokaisi. Tyyliin oranssi, keltainen, mutta ei mitään hailakkaa halpista vaan ihan oikeaa värillistä kangasta. Neuletta metsästäessäni löysin esim. boozt.comista paljon sitä väriä, joka oli ollut mielessänikin. Ihanaa, väri on siis muodissa enkä keksinyt sitä ihan päästäni! Paidat olivat edullisia ja ihan mukiinmenevän näköisiä, mutta niiden materiaali oli luokkaa polyesteri-viskoosi. Ei sekään ehkä maailmaa kaataisi, mutta olisi sitten edes paksua viskoosia, sillä löytämistäni paidoista NÄKYI LÄPI. Siskoni totesi, että jos haluan tänä päivänä laadukkaan neuleen, minun pitää marssia esim. Gantin liikkeeseen. Eli paidasta, josta ei näy läpi, jossa on oikeasti väriä ja sen voi pestä 40 asteessa, täytyy pulittaa nykyään melkein satanen? Ei kai siinä sitten muukaan auta! H&M:n keittiöpyyhkeitä, anteeksi "paitoja", en lähde enää etsimällä etsimään. Istuvia paitojakin on vaikea löytää. Puserot ja muut ovat nykyisin laatikkomallia, alaspäin leveneviä tai kananmunan muotoisia. Ne eivät kuulu tietääkseni oppikirjan mukaisiin "vaatekaapin klassikoihin".

Muoti vain on siitä jännä, että Suomessa kaikki kuteet näyttävät kaupassa samalta. Kirppareiden olemassaolon tiedostan ja käyn niissä välillä kiertelemässä. Niistä voi tehdä löytöjä, ja nappasin sieltä tuossa taannoin kahden euron neuleen! Se oli itse asiassa vain vähän vähemmän pehmeä kuin unelmissani siintänyt harmaa pörröneule. Löysin myös istuvat "bisneshousut" 8 eurolla. Täydellinen reissu siis, yleensä kirppiskäynnit eivät suju ihan noin hyvin. Löysin myös Turtles-korvikset, jotka ostimme ystäväni kanssa puoliksi. Tykkäsimme niin kovasti molemmat niistä...

Ihmiset etsivät eri asioita, ja heille sopivat eri vaatteet. Minä haluan istuvaa, väriä ja laadukasta mustaa ja valkoista (kuvan neuleessa tosin yksikään noista ei toteudu...). En vaadi mielestäni ihan hirveästi. Kuitenkin jouduin menemään Ebayn syövereihin, missä tulivat haaveilemani kesämekot vastaan. 400 euroa on aivan liikaa hameesta, joten ei kai tässä auta kuin odotella keltaisen hameen isoa tulemista ja ostaa se sitten. Haluaisin vain sen just nyt. Sitten taas värikäs/musta kokouimapuku maksaa lähemmäs satasen, ja nekin pitää varmaan ostaa netistä. Kivijalkakaupoissa myydään vain sopivanhintaisia lappubikineitä. Värikkäitä bikineitä on vaikka kuinka, mutta ne parhaat ovat aina olkaimettomia. Anteeksi nyt vain, mutta tällaisena "ei laaksoa ei kukkulaa" -naisena en pärjää ilman olkaimia esim. uidessa.


Okei. Ymmärrän, että päähänpistoihini liittyvät vaatehaaveet eivät todellakaan löydy usein samaan aikaan kaupasta. Jos olisin hyvä ompelija, tekisin vaatteita itse. Äitiä voisin toki konsultoida, tai isää - hän on melkoinen velho ompelukoneen kanssa... Todetaan loppuun, että omistan kolme puntaa maksaneen hupparin, joka on hyvä vielä neljän vuoden jälkeenkin. Omistan myös 120 euroa maksaneen talvitakin, jota olen käyttänyt kohta kymmenen vuotta. Eli mitään hinkua täyttää kaappejani kaikenmaailman uutuuksilla ei ole, mutta haluaisin edes omanlaisia uutuuksia silloin, kun sille päälle satun.

Mutta muuten elämäni hymyilee! Jospa ensi kerralla ei puhuttaisi vaatteista.