Täältä tullaan elämä

Juuh elikkäs. Sisko huutaa käyvänsä joka päivä katsomassa blogiani, ja mitään uutta ei näy. Nyt näkyy myös kuvia, jotka ovat lokakuiselta mökkireissulta. Dublin-reissun jälkeen elämä on tuntunut menevän sellaisessa putkessa, jonka toivoo vain päättyvän lopulta siihen että kaikki hommat on tehty ja deadlinet ovat takanapäin. Olen ihan just siinä pisteessä, mutta hoidetaan huomenna vielä yksi kolmen tunnin luentosetti ja pari muuta juttua. 

Päässä on kummitellut ties mitä asioita: "muista kertoa lukijoille, että se Dublinin paluupäivän olo ei johtunut krapulasta." Herranjumala, en olisi tuollaista stooria kehdannut vääntää yhdestä darrapäivästä! Sori tosiaan, unohtui mainita kun tekstin aikajärjestys oli muutenkin sekava. "Kirjoita terapiasuunnitelma." Olen elävä esimerkki siitä, että suunnitelma voi olla kristallinkirkkaana päässä läpi syksyn ja sitä noudatetaan, ja vasta terapiajakson päätyttyä sen voi kirjoittaa Wordiin... "Näe kavereita." Olen tehnytkin näin joissain väleissä, mutta viikot venyvät helposti kuukaudeksi tapaamisten välillä. Tällä viikolla asiaa on korjattu paljonkin. :)

"Mene jumppaan/käy salilla". Tämä on rehellisesti sanottuna ollut katkolla myös matkan jälkeen, enkä ole vuosiin pitänyt näin pitkää taukoa ns. kunnon liikunnasta. Ainoat urheiluaktiviteetit ovat olleet kävely, pyöräily ja satunnainen venyttely, ja kaipaan salille. Minulla on salikortti jäädytettynä vuoden loppuun, koska ajattelin kokeilla tämän syksyn elämää ilman kallista jäsenyyttä. Nyt kun kirjoitin tuon lauseen, tajuan viimeistään kuinka huono idea se oli. Paino ei ole noussut, mutta olen plösömpi ja väsyneempi. Haluan sinne takaisin ja äkkiä. Aikaa ei ole ollut paljon, tai oikeastaan en ole jaksanut nähdä vaivaa käydäkseni yliopiston salilla.

Mitä jouluun tulee, odotan sitä kovasti. Avokki tulee ensimmäistä kertaa perheemme joulupöytään, ja hän on kyllä ensimmäinen laatuaan, kun omaa seurusteluhistoriaani miettii. En ole edes tajunnut, että niinkin voi tehdä. Minähän en liiku mihinkään äidin patojen ääreltä! Alkaa tämä ruutuaika tulla täyteen meikäläiselläkin, ja haluaisin tehdä jotain muuta kuin tuijottaa tietokonetta. Katsoin Joulu mielelle -konserttiakin samalla, kun kirjoitin terapiakertomusta. Itsenäisyyspäivänä tuijotin Linnan juhlia samalla, kun luin tenttiin. Melko verkkainen tahti jo näissä hommissa oli siis loppua kohden... Vaikka tämä on ollut suhteellisen karseaa, niin tentit ovat sujuneet paremmin kuin koskaan (ei puhuta siitä yhdestä hylätystä)! Ehkä niitä asioita osaa omaksua isompina kokonaisuuksina, vihdoinkin.

Jouluhommista tulee taas omat päivityksensä, ja niihin kannattaa virittäytyä lukemalla vanhat postaukseni aiheesta. Sitä ennen haluan höpöttää kaikesta muustakin. Loma voi alkaa, ja aion vain häröillä kotona tehden kaikkea pöljää. Netflix, blogi, ulkoilu, ystävät, siskosten pikkujoulut, uuden vuoden "nollaus"... Tässähän on aikaa vielä vaikka mille tänä vuonna!

Ps. En ole somekuollut, vaan esimerkiksi Instagramissa olen ollut paljon aktiivisempi. Seuratkaa sielläkin, jos esim. kuvat piirakoista kiinnostavat! Khhehehe.