Mind blowing

Tuo paituli lähti mukaan Forever 21:sta 11 eurolla, ja tosiaan iskimme molemmat Siirin kanssa silmämme siihen. Päätimme, että voisimme ehkä informoida toisiamme, jos pidämme sitä koulussa niin ei satu samanlainen asu päälle. Tosin hän on vaalea ja minä tummahiuksinen, joten tunika näyttää päällämme erilaiselta. Hanskat ovat ilmeisesti aitoa nahkaa, minkä takia onkin outoa, että ne ovat Penney'sistä ja maksoivat myös 12 euroa. En shoppailisi noissa kaupoissa mitenkään säännöllisesti, koska ostamani urheilutrikootkin ovat sellaista harsoa ettei mitään järkeä. Kävin myös kampaajalla melkein kuukausi sitten,ja sen pitäisi toivon mukaan näkyä näissä kuvissa! :D Tuntuu niin omalta tuo tumma taas verrattuna kesänjälkeiseen puna-vaaleanruskeaan tyvikasvu-unelmaan. Ei jukopliuta, kuvissa näkyy myös jotenkin uudehko talvitakkini, jonka äiti osti minulle synttärilahjaksi jo loppukesästä. Ihan kuin kävisin muka koko ajan shoppailemassa! Ja eipä se talvi sieltä näytä tulevan, niin mennään lyhyemmissä villakangastakeissa sitten.

Mieleni ns. järkkyi kaksi kertaa tällä viikolla (siitä otsikko, daa). Ensinnäkin yliopistolle tuli eräs vanhempi kertomaan elämästään erityislasten kanssa, ja jotenkin siinä jäi vain suu ammolleen. Omat ongelmat tuntuvat hirvittävän pieniltä sen rinnalla. Ja ihmisestä on nähtävästi vaikka mihin, kun on pakko.

Toinen kerta oli Sagas-konsertissa Turun konserttitalolla. Musiikki oli jotain niin kaunista: siellä soitettiin Hobittia, Lord of the Ringsiä, Harry Potteria, Skyrimin ja WoW:n teemabiisejä... En itse pelaa noita jälkimmäisiä enkä kyllä mitään muutakaan, mutta komeaa musiikkia niihin tehdään! Olen joskus lukiossa ollut viimeksi kuuntelemassa Turun filharmonista orkesteria, ja nyt siihen oli vielä liitetty kuoro ja ihana soololaulaja Sabina Zweiacker. Yleisössä oli juuri sen tyyppistä porukkaa kuin kuvitella saattaa: nuorisoa, josta suurimmalla osalla oli parta ja sivusiiliä. Haha! Itsekin intouduin vetämään pikkumustan kaveriksi vähän rähjäiset pilkkukuvioiset sukkahousuni, koska oli pakko olla jotenkin boheemi tai grunge (tuo kuvien tunika on ollut siis käytössä vasta vanhempien luona ja ravintolassa). Olisi tietysti pari sanaa taas siitä, miten tiettyihin tilaisuuksiin pukeudutaan, mutta en jaksa luennoida asiasta enempää. Kohta varmaan häät ja hautajaiset ovat ainoita paikkoja, joihin farkut ja rähjäinen huppari eivät kelpaa.

Musiikki ei rassannut korviani melkein yhtään, ja minun kuuloni sentään on vähän liian herkkä kaikelle. (Esimerkkinä tästä on Dublinin jälkeinen aamu kotona, kun paperipussin rapina sattui melkein korviin.) Kaikki soittimet konserttitalon lavalla soivat niin kauniisti yhteen. Lisäksi kappaleiden mahtipontisuus sai keskittymään niihin niin, että aina biisin lopuksi olin hiukan hengästynyt. Siinä ei jaksanut juoruta poikaystävän kanssa saati katsoa kännykkää. Soittajien tekemiset ovat tietysti iso osa esitystä, vaikka se saattaakin aluksi näyttää tylsältä: siellä näkyikin kontrabasson kanssa heiluvia showmiehiä sekä arvokkaita vanhempia leidejä. Päällimmäisenä ajatuksena taisi olla väliajalla, että kuinka siistiä, että nuo ihmiset saavat tehdä tuota työkseen. Nykymusiikkia saisi tehdä enemmän tuollaisina orkesteriversioina - tosin suomiräpistä tuskin saisi mitään merkittävän hienoa, ei voi tietää!

Tuollainen olisi kyllä minunkin mielestäni puuduttavaa ilman välispiikkejä, tai jos jokainen biisi kestäisi jotain 20 minuuttia. Rento juontajamies teki showsta kuitenkin tätä päivää, ja kapellimestari oli ihan liekeissä. Lysti maksoi opiskelijalle yhdeksän euroa! Ihan naurettavan halpaa. Keikan jälkeen olimme tosi tyytyväisiä ja rauhallisia. Minulle voisi sopia tuollainen vähän useamminkin, tai livemusiikkia ylipäätään pitäisi kuulla enemmän. Auton radio oli pakko hiljentää kotimatkalla, koska se räminä olisi pilannut kaiken. Ja kyllä, teki mieli alkaa itse laulaa ja soitella ja tanssia. Inspiraatiota tuolta sai siis riittämiin! Tuli hetkeksi tunne, että minkä hiton takia luen kirjoja johonkin tenttiin, kun voisin vain taiteilla kaiket päivät. Mutta ei, olen tänään istunut käytännössä koko päivän koneella ja lukenut kurssin sisäänpääsytenttiin (taas näitä ihanuuksia) ja tehnyt jotain enkun tehtävää. :D Jännä juttu tosin, että nämä asukuvatkin ehdin siskoni kanssa napsia tässä viikonloppuna. Ensi viikonloppuna en lue yhtään mitään, vaan juhlin kyseisen siskon synttäreitä!

Tässä keräilen lähinnä itseäni enkä lehtiä.