Polkemalla paras

Olenkohan ainoa, joka keksii noista otsikoista aina vahingossa sen kaksimielisen puolen? Voi luoja... Mutta asiaan! Moni teistä sen tietääkin: työ- ja koulumatkapyöräily ei ole mikään naurun asia. Siinä on toki oma viehätyksensä, vaikka monesti tuntuu, että vitsauksia on matkalla enemmän kuin kivoja asioita: autokuskeja, joiden käytös huutaa että "en jaksa vaivautua kurkkaamaan suojatielle", sade, voi paska sitä sadetta, sekä tietysti pomppuisia ja kuoppaisia teitä. Varsinkin, jos on päättänyt oman koulumatkansa olevan 4,5 kilometriä, voi puhua jo olevansa osa pyöräilykulttuuria. Autoa saan käyttää edelleen välillä, vaikka oma Pösömme (siis perheen auto) lähti autojen taivaaseen viikko sitten. En kuitenkaan kaipaa omaa autoa, koska päivässä tulee hyötyliikuttua ainakin se yhdeksän kilometriä! Myös ekoilupuoleni ja ennen kaikkea kukkaroni sanoo pyöräilyn olevan parempi.

Aiheeseen ei millään tavalla liittyvä kuva

Ylioppilaslehtikin kirjoitti, että pyöräilijät kuvitellaan usein keski-ikäisiksi trikooihmisiksi pyyhältämässä teillä muista välittämättä. Liikenteessä on kuitenkin myös runsaasti opiskelijoita ja muita tavispolkijoita. Välillä naurattaa se, kun useampi työmatkapyöräilijä menee yhteisessä jonossa eteenpäin, ikään kuin toistensa imussa. Sepäs vasta onkin mukavaa. Miehet lähtevät enemmän ohittelemaan, ja kilpailuasetelma on valmis. Joskus huomaan eteneväni hetken jopa samaa vauhtia bussin kanssa, joka pysähtelee jokaiselle pysäkille. En tiedä huomaavatko matkustajat, että pyörällä voi edetä ainakin lähes yhtä nopeasti ruuhka-aikaan. Ja minä poljen oikeasti niin kauan, että lunta on taas maassa. Bussikortti on opiskelijalle edullinen, mutta en kestä niitä tuntemattomien aamukrohinoita vuoden ympäri.

Käytän välillä äidin lainaamaa kypärää. Kunnon hifistelijältä löytyy kuitenkin myös repun peittävä sadeviitta tai -takki, sadehousut (nämä myös minulta...) ja jopa pyörälaukku. Tuo laukku on jo astetta nörtimpää, sanotaan se nyt ääneen ihmiset! Siskoni harkitsi sellaista, enkä kyllä yhtään ihmettele. Jos joutuu päivittäin polkemaan hyvin todennäköisesti koiranilmalla, miksi siitä ei voisi tehdä itselleen kaikin tavoin mukavaa? Tosin silmälaseihin ei saa vieläkään pyyhkijöitä. Niitä olisin tarvinnut kesällä, kun en muutamaan sekuntiin oikeasti nähnyt eteeni.

Sitten rillit kirjaimellisesti huurussa saavutaan yliopistolle, kotiin, ystävän luo jne. Silloin iskee myös säästä riippumatta yksi asia kaikilla, joiden kanssa olen asiasta puhunut: HIKI, aka jähi eli jälkihiki. Se iskee jo puolivälissä matkaa, ja usein taiteilen liikennevaloissa takin/pitkähihaisen riisumisen kanssa. Mutta eipä se kuumuus helpota pysähdyttyänikään! Siinä tarvitsee hetken aina itselleen. Pitää hengittää, tuuletella, niistää ja laittaa hiuksia uudestaan, koska Turussahan tuulee ihan aina. Sateen sattuessa pitää korjailla myös meikkiä, jos sitä vaivautuu laittamaan. Koulu-/työmatkapyöräily on melko masokistinen laji, mutta samaahan sanotaan myös crossfitistä. Jumankauta. Autoilijat eivät ymmärrä, mistä jäävät paitsi.