tiistai 15. syyskuuta 2015

Humanistin huuto

Joukkohysteria senkun leviää netissä. Perjantaina klo 15 vietettiin tapahtumaa (kuka nyt tykönään vietti ja kuka ei), jolloin piti miettiä minuutin ajan, mitä mieltä omat isovanhemmat ajattelisivat tämän päivän Suomesta. Varmaan tosi kehittävää. Tuo oli kyllä jo aika hyvä läppändeerus. Toivottavasti samat ihmiset pikkupohtimisen lisäksi ostaisivat myös suomalaisia tuotteita, jos tämä maa on heille niin rakas ja tärkeä. Siitä on aina hyvä aloittaa. Muuten pakko huomauttaa, että mietin omia isovanhempiani jatkuvasti. Tyyliin "What would Dr. Phil do", että mitä mamma tästä ajattelisi - ihan omista arkielämäni jutuista. Se laittaa aina asiat perspektiiviin. Suosittelen tätä, jos pidät/pidit omista isovanhemmistasi noin ylipäätään. Tosin jos saisin nyt kysyä äidinisältäni mielipidettä pakolaisasiaan, häneltä tulisi melko tulista tekstiä. Että ihan kaikkia vaikutteita ei vanhemmilta ihmisiltä kannata imeä, haha.

Voisimme alkaa nettihysterian hiljentämiseksi lukea sanomalehtiä, kirjoja, aikakauslehtiä ja/tai vain olla hetken hiljaa. Kaikkeen ei tarvitse nenäänsä tunkea ja huudella omaa mielipidettään, vaikka olen tietysti nähnyt netissä paljon hyvääkin keskustelua. Kohta jokaisella suomalaisella seisoo mustavalkoinen kuva omasta naamasta Hesarin nettisivuilla kuvatekstillä "tätä ajattelin tänään", ja sitten kolumnit kiistelevät keskenään siitä, saako makkaraa syödä. Tilasin muuten Turun Sanomat kuukaudeksi meille, koska opiskelijat saavat kokeilla sitä ilmaiseksi. Miettikää nyt, kuinka siistiä tuokin on! Paperille ei onneksi kukaan saa kirjoitettua provokommenttejaan reaaliajassa. Huom! Asiallisia mielipiteitä ja tietoiskuja saa myös muualta kuin omilta elitistivanhemmilta, uskonnollisten vanhempien julistuksesta, syyllistäviltä hipeiltä tai kavereiden mutu-tuntumasta. On aina hyvä laajentaa omaa maailmankuvaansa. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa esim. poikaystäväni isäpuolen erälehtien lukemista. Kuulostaa vähän tyhmältä kun metsästys ei minua kiinnosta, mutta siinäkin on ihan oma porukkansa, jota yritän ymmärtää.

Sanon kyllä suoraan, että niiltä, jotka laukovat niitä tavallaan käsittämättömimpiä asioita ("kebabit vittuun"), puuttuvat keskustelutaidot. Monelle suomalaiselle keskustelu tarkoittaa väistämättä väittelyä tai jopa riitelyä, koska asiallista viestintää ei ole heille opetettu. Näiden huutelijoiden on siis vaikea kuunnella vastapuolta ja ottaa siitä mitään uutta itselleen. Tosin he voivat kokea yhteenkuuluvuutta haukkumalla ulkopuolisia, mutta mielestäni se on väärä keino. Onneksi kouluissa opetetaan nykyään keskustelemaan ja lukemaan medioita, ja tietoa saa nopeammin kuin 10 vuoden viiveellä. Moni asia on sen suhteen paremmin.


Olisi myös siistiä, jos negatiiviset vanhemmat eivät siirtäisi sitä pahaa oloa niin vahvasti lapsiinsa, koska näillä on mahdollisuus opetella homma paremmin ja rauhoittua. Esimerkiksi maanantain vihaajat: maanantait ovat aina perseestä, jos sitä valitusta jatkaa. Eikä se silloin rajoitu maanantaihin. Elo on paljon mukavampaa, kun ei vihaa ketään tai mitään viikonpäiviä (teini-ikäiset, tiedän että tässä voi olla vaikeuksia). Olen ajatellut, että jos elää toisille ihmisille itseään unohtamatta, niin elämä on kivempaa. Hengaa enemmän muiden kanssa, ja jättää valituksen ja pelkäämisen taka-alalle. Minä ainakin vien niille pakolaisille meidän vanhoja talvitakkejamme. Mitä hittoa me niin monella edes tehdään.

//Ja kuvia tulee huomenna.

Ei kommentteja: