perjantai 28. elokuuta 2015

MIEHET, MIEHET

Asun tosiaan miehen kanssa, joka on lihansyöjä. Hän ymmärtää jotenkin lihattomat lokakuut ja muut hommat, mutta käytännön toteutuksessa olisi vielä hiomista. Siksi välillä ruokatottumuksemme menevät ristiin, ja saatammekin hyvässä hengessä tehdä eri ruuat. Hänellä on jopa hieman koominen asenne kasvisruokaan, koska se mitä kasvissyöjät sanovat lihasta, saattaa hän sanoa vihanneksista.

Esimerkki hänen lapsuudestaan: pienenä perheen tehdessä pitsaa lapset saivat tietysti laittaa itsekin joukkoon täytteitä. Hän sai valita pitsapellillisestä osion, johon ei tule kasviksia. Myöhemmällä iällä hän on ikuistanut poikien iltoja, joissa on lihaisan pitsan päälle tungettu vielä kahdeksan(!!) juustohampurilaista. Oli kuulemma "oikeasti hyvää". He ovat myös kaveriporukalla tehneet pekonirullia, jotka vastaavat kooltaan ihan pientä koiranpentua. Ja kerrankin en liioittele. Alkoholilla tosin saattoi olla osuutta näihin kokkailuihin...  //KORJAUS: "Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan." Selvä homma...

Nukahti, mokoma
Kasviksiakin tietysti pitää olla, onhan se tärkeää hänenkin mielestään. Kysellessäni hänen parhaista ruokakokemuksistaan hän vastasi grillattavat ruuat, kuten aurajuusto-pekonisienet eli peijoonit, kunnon pihvit ja mitä grilliin nyt voi tunkea. Kun sanoin että parhaat ruokamuistoni liittyvät ravintolaruokiin tai johonkin erikoiseen omatekemään, hän muistaa lisätä että pihvihän maistuu sekä ravintolassa että omatekemänä tosi hyvältä.

Nyt kun alettiin ihmetellä, niin jatketaan muilla aiheilla. Koin pienen järkytyksen, kun poikaystävä sanoi viime kesänä, ettei hän ole a) koskaan käynyt Ikeassa b) tiedä mikä on Indiska eikä c) tiedä mikä on brunssi. Voitte arvata että nämä jälkimmäiset selvitin hänelle pikimmiten. Ikea-neitsyyskin on jo mennyt, ja lihapullat maistuivat siellä oikein hyvin. Ja synttärilahjaksi sain häneltä Indiskaan lahjakortin! Täydellistä. Tietysti äijien maailma eroaa jonkin verran naisten maailmasta, mutta tämä tapaus on jo huvittava ottaen huomioon, että hän ei ole kotoisin mistään Utsjoelta. On kyllä ihan hemmetisti elokuvia, jotka minunkin "pitäisi nähdä", mutta tämän ukkelin mielestä Terminaattori - "ja varsinkin kakkososa" - kuuluu yleissivistykseen. Lupasin katsoa sen, jos se on hänelle tärkeää. Miten joku voi katsoa kaltaistani naista järkytyksestä kankeana, kun sanon, etten ole nähnyt Schwarzeneggerin elokuvia? Tätä kirjoittaessani olen nähnyt niitä varmaan jo kolme...


Ja kaikkihan tietävät, että suomalainen mies ei oikein puhu. Tämäkään ei julista herkimpiä asioita ympäri tienoita saati sitten minulle kovin usein. Teot näyttävät paljon. Saan sohvalle peiton ja suklaata, kun olen kipeä, ja mies hommaa tietokoneeseensa kalliita osia, jotta sen hurina ei häiritsisi minua. Kaikkea olennaista.

Uusia bikinejä esitellessäni hän kysyi, ovatko ne uudet uimahousuni. No voin kertoa, että uimahousuilta ne eivät varsinaisesti näyttäneet. Uutta kaulahuiviani hän luuli pöytäliinaksi. Miehellä meni joskus neljä kuukautta ilman, että hän laittoi farkkuja jalkaan ("ei ole mitään virallisia menoja ollut"). Että en ole ainoa höpsö tässä taloudessa! Hän on ärsyttävän itsevarma ja rehellinen tyyppi. Se on sekä ihailtavaa että ärsyttävää. Eikä mitään sydämiä tähän perään nyt sitten! Hitto mitä siirappia.

Ei kommentteja: