sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Tarina treenimotivaatiosta

Mullehan maanantait eivät yleensä ole ongelma, paitsi näemmä silloin, kun pitää herätä klo 7.00 ja polkea sateessa 4,5 kilometriä yliopistolle. Pyörän kumi olikin tyhjä, ja hain reippaana tyttönä pumpun sisältä ja aloin pumpata. Eihän se täyttynyt, koska joku venttiili oli löysällä enkä saanut sitä kireämmälle. Olin varustautunut jopa sadehousuin (!!) ja saappain, mutta jouduin nöyrtymään bussimatkustamiseen totaalisen nörtin näköisenä. Myöhästyin luennoltakin, koska pyöräily nyt vain olisi meikäläisen reitillä se nopeampi valinta.

Luento oli äkkiä ohi, mutta sitten alkoi "selviä sateesta" part kakkonen. Talsin bussipysäkille odottamaan sopivaa linjaa kuntosalille. Tajusin, että nopeammin olisin päässyt kun olisin heti lähtenyt kävelemään, ja heti kun astuin bussikatoksen alta sateeseen ollakseni reipas, sopiva bussi hurautti ohitseni.
Asun juuri sen verran kaukana keskustasta, että bussit eivät kulje (salin ohi) kotini eteen mitenkään järkevästi. Päätin kävellä ja kokeilla, josko hakisin siskolta auton siinä matkalla. Onneksi sain ajaa autoa loppumatkan, koska vesisade muuttui vaakatason räntämyrskyksi kesken kaiken. Jättekiva hei, tuli ihan marraskuu mieleen. Koko naama valui vettä, kun pääsin Pösön kyytiin.

Mutta kävinpähän salilla, hitto soikoon.

Ei kommentteja: