sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Pakkomielteistä

En voi ehkä puhua neuroosista, mutta pakkomielteisistä tavoista kuitenkin. Ne eivät rajaa elämääni sen pahemmin, mutta halusin tuoda asian esille. Monilla on kuulemma sellaista että tarkistaa moneen kertaan ovatko hellan levyt pois päältä, menikö ovi lukkoon tms. Mulla ne liittyvät enemmän kaikkeen turhaan eivätkä edes käytännön vaaroihin, joten siksi näille saa nauraa. Olen kertonut sattumalta näistä asioista ehkä kahdelle ihmiselle. Ne ovat niin soljuva osa elämääni, etten tajua kertoa niistä muille (taas kerran). Listaan nyt alkuun joitakin:

  • Pyörän pysäköiminen joko ensimmäiseen tai neljänteen pyörätelineeseen
  • Imurin asettaminen takaisin vaatehuoneeseen aina samaan paikkaan (tietysti tämä voisi olla yhä kuin siisteys, mutta näitä sääntöjä on kotona paljon muitakin)
  • Käsipyyhkeet roikkuvat kylpyhuoneessani aina sekä ensimmäisessä että neljännessä koukussa. Niiden väliin on laitettava rivin täydeltä pyyhkeitä tai vaihtoehtoisesti ei yhtäkään pyyhettä, muuten systeemi menee sekaisin. Ylipäänsä naulakoiden kanssa homma menee niin, että ensimmäiseen tai neljänteen ripustan esim. takkini. Jos niistä mikään ei ole vapaa, menen kahdeksanteen (neljä tuplattuna). Kun yliopistolla on ruuhkaa, takin ripustamisessa saattaa kestää hetki... :D
  • Jos taputan spontaanisti käsiäni vaikka kahdesti, se pitää tehdä kaksi kertaa uudestaan, jotta summaksi tulee neljä. Ylipäätään luvun pitää olla kuitenkin parillinen, ei koskaan pariton.
  • Tavutan sanoja niin, että kaikilla kirjaimilla on pari. "Turku Åbo" -kyltti on siis todella rasittavaa luettavaa, mutta onneksi niiden kirjaimet voi yhdistää. Tätä olen muista poiketen tehnyt jo ala-asteelta lähtien.
  • Nousen aamuisin vasemmalla jalalla. Päivä on joskus mennyt pilalle, kun olen noussut oikealla.
  • Heitän pyyhkeen aina kuivumaan samalla tavalla samaan paikkaan, ja sen tulee olla suorassa eikä rypyssä.
  • Jalat on myös venyteltävä joka aamu aloittaen vasemmasta, ennen kuin nousen sängystä. Tämä on tietysti ihan hyödyllistäkin.
  • Pidän kännykkää repun vasemmassa sivutaskussa, en koskaan oikeassa.
  • Heitän salilla tavarani aina (yllätys yllätys) rivin ensimmäiseen tai neljänteen pukukaappiin. Jos ihmettelette, miksi joku tunkee aivan toisen viereen vaikka kaappeja olisi kymmeniä vapaina muualla, tässä saattaa olla vastaus. Samaa "neuroosia" poteva henkilö laittaa aina siihen ensimmäiseen, ja olemmekin ehtineet tutustua hieman toisiimme tapamme vuoksi.
  • Kännykän on oltava suorassa yöpöydällä, eli pöydän kulmaan nähden linjassa.
  • Silmälasikotelo pysyy aina samalla paikalla, olivat lasit käytössä tai eivät. Ja sen on oltava myös linjassa yöpöydän kulmien kanssa.
Listaa voisi jatkaa vielä jonkin aikaa, mutta tuossa ovat ehkä yleisimmät. Tämä lähti joskus lukion jälkeen pahasti raiteiltaan, kun kuvittelin taikauskoisena että tietyt asiat tuovat onnea/epäonnea. Niinpä alkoi onnennumeroni nelosen palvominen, ja jostain syystä totesin jossain välissä, että ykkönenkin käy. Ylempänä listatut ovat kaikki sellaisia, joista en oikeasti koskaan tee poikkeusta. Pyörä taitaa olla ainoa joka on joskus täytynyt jättää "väärään paikkaan", ja sekin on silloin kuudes telineen paikka. Muut rutiinimaiset tavat ovat erikseen, mutta sitä kai sanotaan tottumiseksi (esim se että ihmiset usein istuvat samaan kohtaan bussissa - ihme kyllä tähän en ole kehittänyt mitään ongelmaa). 

Lista olisi ollut pari vuotta sitten ihan törkeän pitkä, mutta olen haastanut itseäni ja saanut todella monen "pakkoliikkeen" unohtumaan kokonaan. Suursiivousta tehdessäni monen tavaran paikka saattaa vaihtua, ja nämä ovat ainoita hetkiä, kun uudistukset eivät paina mieltäni.

Muita?! :D

2 kommenttia:

Mamuus kirjoitti...

Jännä juttu.. Luulin tuntevani sut hyvin (ollaanhan me asuttu saman katon alla se 14 vuotta), mutta silti en tiennyt ainuttakaan näistä sun tavoista :)

Yhden sun hauskan pakkomielteen haluaisin tähän vielä lisätä.. Se kun ajat autoa ja aina liikennevaloihin tullessas nostat sen "läpän" ylös ja sit ku lähet liikkeelle, ni lasket sen taas alas. Teet sen vissiin aika tiedostamatta, paisto aurinko tai ei :)

Helli Pippanen kirjoitti...

Hehe, mä ajattelinkin että nää on aika uusia juttuja ihan lähimmillekin. ;) Ei näistä kauheesti tule puhuttua, kun kotona oleilen enimmäkseen yksin. Ja tosiaan, tossa kun ei ollu vielä kaikki! Jaan mielelläni loputkin sulle kun nähdään. :D

Toi auton läppäjuttu on kyllä niin läppä sanan joka merkityksessä, etten edes tiedä mihin kategoriaan se kuuluis. Siihen ei liity kuitenkaan jotain huono/hyvä onni -asiaa, se on jotain muuta :)