Logopedian opiskelusta :)

Millaista sitten on, kun on päässyt sisään? Ensimmäinen kuukausi oli todella kevyttä opiskelumielessä, sillä tentit siintivät kaukana loka-marraskuussa ja sitä vain totutteli kaikkeen. Ensimmäinen kuukausi oli myös aika raskas henkisesti, koska tutustuin uusiin ihmisiin ja yritin pysyä perässä, mitä kaikkia nettisivuja sitä tulee käyttämään opiskelussaan. Iltamia ja kilpailuja riitti, ja olen tosi tyytyväinen että menin melkeinpä kaikkiin. Siellä syntyy ryhmähenkeä ja tutustuu rennommin ihmisiin - ja muiden alojen tyyppeihin. Huomautetaan silti, että alkoholittomia juttuja oli ainakin yhtä paljon kuin ryyppäysiltojakin alussa, joten juomisesta nuo jutut eivät ole kiinni.

Logopediaa opiskellaan kai enää Oulussa, Helsingissä ja Turussa. Tampere on tehnyt jonkun kakkajäynän eikä sinne oteta enää sisään uusia (viime kevään tieto). Ouluun pääsee sisään 35, Turkuun 28 ja Helsinkiin 20. Tuosta voi kukin itse päätellä mihin tilastollisesti on helpoin päästä, mutta itse suosittelen joka tapauksessa Turkua! Meillä on logopediafukseja vaikka mistäpäin Suomea, ja täällä on paljon menoa ja meininkiä. Turku on loistava opiskelukaupunki monessakin mielessä, mutta esimerkkinä sanottakoon, että sähköpostiini tuli viikon sisällä viisi eri bilekutsua. Myös välimatkat ovat mielestäni pieniä.

Rankkaahan on toki kaikkialla, mutta se on paljon asenteesta kiinni. Esimerkiksi tämä kevät näyttää jopa kivalta, vaikka tekemistä riittää myös työn merkeissä. Whatsapp- ja Facebook-ryhmistä on kaikille ollut iso apu.

Luentoja ei ole vielä montaa päivässä, tässä periodissa itselläni vain yksi per päivä. Keskiviikkokin on itse asiassa vielä vapaa. Koulupäivä on siis vain esimerkiksi 10.15-11.45, mutta sen jälkeen onkin kotona usein paljon hommaa. Oulun yliopistossa oli tehty joku kysely, jonka mukaan logopedit käyttävät opiskeluunsa arviolta 40 tuntia viikossa, kun monien muiden alojen opiskelijat arvioivat opiskelevansa alle 20 tuntia. Eroa on siis paljon työn kuormittavuudessa, mutta tämä on sen arvoista. Enkä todellakaan tee 40 tuntia, ja sanoisin ettei valtaosa muistakaan fukseista tee. Ei tuosta varmaan paljon puutu, jos mietitään tenttejä edeltäviä viikkoja. Kalenteri kädessä tykkään jatkuvasti suunnitella menojani, jotta saan merkattua aikaa sekä itsenäiselle opiskelulle että ihan oman elämän menoihinkin. :D

Kun lukemisen makuun on päässyt ja aikatauluttaa kunnolla, on tämä oikeasti tosi mielenkiintoista - asia kerrallaan. Pikkuhiljaa olen oppinut tehokkaammaksi lukijaksi, ja asiat eivät tunnu niin vierailta enää. Huomasin myös, että stressasin syksyllä turhan paljon. Kukaan ei oikein tiennyt, millä perustein opettajat arvioivat tenttejämme, koska sieltä saattoi tulla omaan arvioon melkoista heittoa ("en varmana pääse läpi - tulikin 4" ja toisinpäin). Mutta tänä keväänä en jaksa murehtia ja märehtiä, vaan ainoastaan teen mitä pitää tehdä. Rankkaa se oli syksyllä lähinnä siksi, että itse päätin lähteä suurentelemaan asioita ja aliarvioimaan itseäni.

Kirjoitin tämän nyt sellaisen epäpriimuksen näkökulmasta. En ole nopein lukija tai ahkerin opiskelija vuosikurssiltamme, ja olin oikeasti ala- ja yläasteen ajan vielä todella hajamielinen, eikä koulu kiinnostanut paljoakaan. Lukiossa heräsin jotenkin siihen että oppiminen on kivaa, ja silti kirjoitin vain C-C-C-M-E. Jos minä pystyn tähän, niin pystytte tekin. Jos lapsiperheiden äidit ja paljon töissä käyvät ihmiset pystyvät tähän, niin pystytte tekin.

Jos motivaatio ei meinaa riittää lukemiseen, niin ajatelkaa kuinka mukavaa elämä tulee olemaan opiskellessa: meillä on ehkä pari luentoa alkanut ennen kello kymmentä, joten nukkua saa tarpeeksi. Torstaisin on bileitä, tai ainakin baarit ovat auki, ja juomat ovat halvempia. Haalareissa on aika hauskaa tanssia (vieläpä turkooseissa). Harrastusvaihtoehtoja riittää yliopiston puolesta melkoisesti, ja on paljon eri kerhoja, joihin liittyä. Läsnäolopakkoa ei ole kaikilla luennoilla, eli jos laiskottaa tai tulee esteitä, voi jotkut luennot katsoa netistä jälkikäteen. Itsellä on jäänyt ekasta puolesta vuodesta parhaiten mieleen sitsit, joita onneksi riittää pitkin lukuvuotta. Logopediassa on hyvä yhteishenki, ja luennoilla pystymme keskustelemaan asioista enemmän pienen opiskelijamäärän vuoksi. Lukujärjestys annetaan valmiina, joten älytöntä sumplimista kurssien viidakossa ei tarvitse tehdä itse.

Tsemppiä siis! :) EDIT: Minulle huomautettiin, että Ouluun pääseekin 35 opiskelijaa (hurraa!). Kohta on korjattu tekstiin. Korjattakoon myös, että r-vikainenkin voi päästä opiskelemaan alaa, sillä siitäkin toki voi päästä eroon opiskelun aikana.