City-kissan muotipostaus

Tai sitten ei! Kenkävarastoni talvelle on säälittävä: uggit ja mustat buutsit. Päätin siis tänään ostaa itselleni kunnon syksy-/talvikengät. En yleensä tykkää ostella kenkiä, koska niiden sovittaminen on jotenkin tylsää ja kenkärivistöt näyttävät niin yksitoikkoisilta kaupassa. Pitää siis mielellään tietää valmiiksi tarkkaan, mitä etsii. Nyt tiesin.

Siellä ne kiiltää uutuuttaan.

Lähdimme Skanssiin etsimään perusmustia mymmelikenkiä, jotka sopivat lähes kaiken kanssa. Hups, multa puuttuu semmoiset kokonaan! Nämä osuivatkin silmääni varmaan 10 minuutin kiertelyn jälkeen. Selvisimme poikaystäväni kanssa siis vähällä, mutta tajusin ettei näitä välttämättä voi enää käyttää kovassa lumipyryssä niiden olemattoman varren takia... Eli joudun ostamaan vielä yhdet talvikengät.

  Tämän jälkeen päätimme mennä kuvaamaan autoamme myynnin varalta, ja siinä samassa halusin, että pitkään kaapissa seissyt leopardiliivini ikuistetaan(voitte uskoa että sitä kuvattiin enemmän kuin autoa..) Se on älyttömän lämmin ja ah niin pehmeä - ja tietenkin tekoturkista!

Loppuun huomio! Obs! Olen saattamassa yhden erittäin paikallaan junnanneen sisustusprojektin päätökseensä, josta toivattavasti näette lähipäivinä kuvia. Sanotaan vaikka näin, että valmistusta on viivyttänyt se, että luulin olevani hyvä ompelemaan. En ollut, mutta nyt tiedän miten homman saa toimimaan. Tänään en sitä enää tee, koska näen ystävääni jota en ole nähnyt ihan_liian_pitkään_aikaan. <3

Syksy on jo pitkällä, ja sen näkee naamasta

Olen nukkunut jo monta yötä peräkkäin äärimmäisen levottomasti ja huonosti, ja se alkaa näkyä naamassa ja kuulua äänessä. Painajaiset ovat tulleet jäädäkseen: välillä joku murtautuu asuntoomme ja uhkaa myrkyttää meidät kaasulla, välillä ystäviäni kidutetaan yökerhossa ja minut pakotetaan katsomaan ja niin edelleen... Toivottavasti te ette näe tästä painajaisia. :D

Kommari?

Oli vähän syysväsymystä

Rakastatteko tekin kerrospukeutumista?

Hienoa, niin minäkin.

Stressaako? Älä valehtele

Kiire ja stressi ovat varmasti hyväksytyimpiä tekosyitä Suomessa olla tekemättä loppujen lopuksi yhtään mitään. En voi käsittää, miten joku ihminen voi ruksia kalenterinsa täyteen ja sen jälkeen valittaa stressistä. Että hän oikein ansaitsee sairastaa välillä että saa kiireen keskellä levätä. "Kehoni viestii, ettei nyt ole kaikki kunnossa." Niin, haukkasit liian suuren palan ja nyt jätät menemättä tapahtumiin ja näkemättä ystäviäsi, koska stressaa niin kovasti. Paskat, myönnä ettei sinua vain kiinnosta.

Erään turkulaisen baarin vessassa minua neuvoi viisas vessakirjoitus, jonka huojuen luin peilistä: "Työnnä perseesees kaikki se, mikä maistuu paskalle." Olen noudattanut itse tätä neuvoa. Se on paljon parempi neuvo kuin että "elä hetkessä", koska tämä asettaa enemmän paineita. Tuossa peppuun työntämisessä kehotetaan ystävällisesti irrottamaan niistä asioista, jotka väsyttävät, stressaavat, saavat huonolle tuulelle tai toivomaan että tekisit jotain muuta. Hoida hommat jotka ovat hoidettavissa, ja karsi kaikki muu mahdollinen mikä vähänkin tuntuu kurjalta. Ja ymmärrän kyllä, että monen opiskelijan on pakko käydä töissä koulun ohella. En puhukaan nyt näistä välttämättömistä pakoista.

Eräs anonyymi kotikissa näyttää mallia, miten otetaan mahdollisimman rennosti.

Lukiossa kolmannen keväällä kaikki alkoivat lukea kirjoituksiin, ja kaikennäköisiä harrastuksia lopetettiin, koska "mun pitää lukea". Ja kuinka monet meistä istuivatkaan tunnin välein Facebookissa tai siihen aikaan vielä IRC-Galleriassa? Tietokoneet ja muut vempeleet ovat aikasyöppöjä, ja luulemme että meillä on tulipalokiire koko ajan, vain koska emme saa silmiämme irti ruudusta. Väitän siis että suurin osa tekaisee stressinsä ja kiireensä. Haluaisin tietää, mihin heidän aikansa oikeasti kuluu.

Ette tarvitse stressiä tekosyynä sille, että saatte mennä kasvohoitoihin, nukkua pitkät päikkärit tai möllöttää perjantai-illan rauhassa. Kun teette teille miellyttäviä juttuja tarpeeksi usein (siis päivittäin), teidän ei tarvitse jonain päivänä kiireestä kaljuuntuneina huutaa tuntemattomille ihmisille ja vihata aivan kaikkia ympärillänne - näitä on nähty. Osaatte hymyillä ja suvaitsette kanssaeläjänne.

Lopuksi ihan vinkkinä, että se jooga ei saa teitä välttämättä rentoutumaan, jos juoksette sinne kauppareissun ja teatteriesityksen välissä. Hemmottelu ei aina tarkoita, että pitää ostaa rahalla joku tuoksukynttilä koska Cosmo sanoi niin. Minä esimerkiksi hemmottelen itseäni hyvällä ruualla, josta tulee sataprosenttisen varmasti rentoutunut mieli.